Labels > Cam Jazz > Joona Toivanen > Lone Room

Joona Toivanen

Lone Room

Cam Jazz CAMJ 7904-5

8052405142146 - Lone Room - CD

Artists :
Joona Toivanen ( Piano )
Release date
Sep 23, 2016
Duration
0:47:00

The Piano Series


It is rare to witness an evolution of musical creativity, like you do when listening to Joona Toivanen’s Lone Room: on his latest, piano solo recording on CAM JAZZ, the Finnish artist seems to be exploring his intriguing inner sonic world on each of the eight tracks he composed, in pursuit of expressive paths that lead him to reveal himself, by looking for and finding a new longed-for land, which amazes him at first, but which only briefly cools down his fire. Until the next destination.  Toivanen turns us into a privileged audience: a path opens up through a captivating, unspoilt, virgin forest, which, in itself, is already music, while we, undisturbed, watch him moving through and choosing among thousands of possible sounds.  Toivanen’s melodies may be well-recognizable, almost classical, as in Moon Illusion, then vanish in a spray of crystal and become something else. Yet they may also have an undefined beginning, halfway between a major and minor mode, like Highlands, and gradually take on a well-defined shape until the track comes to an end.  The uniqueness of Lone Room lies in revealing the search, the route and the destination reached. Whether inward-looking, outgoing, contemplative, joyful or gloomy, Toivanen’s approach is always extremely jazzy, even when it is unusual, like Whale Song, in which he almost sets the beguiling language of whales to music.  Listening to Toivanen’s new album, released on CAM JAZZ, satisfies our senses. Actually, this comforting satiety triggers our desire to listen to it again, knowing we will surely find something still unexplored.


Recorded in Cavalicco on 3 - 4 September 2015 at Artesuono Recording Studio Recording engineer Stefano Amerio Photos by Andrea Boccalini Liner notes by Brian Morton

Reviews

JOONA TOIVANEN LONE ROOM

C'è un senso di totale abbandono e una profonda poesia nelle note che fluiscono dal pianoforte di Joona Toivanen. Il pianista finlandese si ritaglia con “Lone Room” uno spazio introspettivo in cui scandagliare i moti dell'animo. Registrato presso gli studi Artesuono di Stefano Amerio, il disco mette in evidenza una sensibilità narrativa di estrazione classica solcata da chiaroscuri timbrici e parentesi improvvisative di ampio respiro. A tratti rarefatto, il tocco di Toivanen si lascia apprezzare per liricità e nitidezza espressiva.

17/3/2017JazzitAntonino Di Vita
Joona Toivanen Lone Room

Le pianiste finnois Joona Toivanen (1981), également actif à la tête d’un trio, livre ici un solo aéré et introspectif où se distingue le travail patient de la matière et des registres. En dépit d’une esthétique du paysage sonore gagnée peu à peu par l’uniformité, voire la tristesse, on goûte la délicatesse du toucher, et quelques préparations subtiles transformant le clavier en un métallophone de gamelan (Lowlands, Highlands).

15/12/2016Jazz MagazineVincent Cotro
Joona Toivanen Lone Room

Joona Toivanen est un pianiste finlandais que le label italien CamJazz suit depuis de nombreuses années. C’est sur ce label qu’il avait sorti en 2010 At My Side en trio, notamment avec son frère contrebassiste, Tapani. Auparavant, il avait fait paraître Frost chez Blue Note. Fidèle à la tradition jazzistique finlandaise, Toivanen est économe de gestes mais pas d’imaginaire. Avec Lone Room, son premier album solo, il prend son temps pour installer des atmosphères très mélancoliques et avides de grands espaces (« Highlands », où la main droite divague sous la pluie fine des basses). On retrouve certes avec « Kafka » le jeu assez lyrique qui le caractérise, mais ce solo est avant tout un moment intime qui bénéficie d’un enregistrement très chaleureux. Une simplicité apaisante.

11/12/2016citizenjazz.comFranpi Barriaux
Joona TOIVANEN: «Lone Room»

Le label CamJazz est décidément dans une phase consacrée aux pianistes! Pour cet autre disque en piano solo, nous pourrons écouter avec attention (découvrir ?) Joona Toivanen, musicien finlandais qui évolue dans un univers d’une grande sensibilité en alliant la rigueur du toucher classique, l’inventivité du jazz et une vision plus contemporaine (piano préparé). Un disque de qualité.

9/11/2016culturejazz.frThierry Giard
Joona Toivanen: “Lone Room”

Registrato da Stefano Amerio negli studi Artesuono di Cavalicco, Udine, nel settembre 2015, “Lone Room” è l’album in solo che il pianista finlandese Joona Toivanen firma per la CAM Jazz del produttore Ermanno Basso. Otto tracce originali compongono la scaletta da dove emerge una rara sensibilità espressiva, unita all’amore di Toivanen per le melodie cantabili e per i temi capaci di “respirare” su ampiezze timbriche mai chiuse su sé stesse. Il pianista descrive pagine dall’ambientazione chiaroscurale, con note scandite e rivolte al mondo classico, ma allo stesso tempo disegna lunghi flussi sonori spontanei, lirici, su precarie quanto intriganti figurazioni ritmiche, e prossimi a un’attualità formale di livello assoluto. La foto di copertina è firmata da Andrea Boccalini.

23/9/2016strategieoblique.blogspot.itRoberto Paviglianiti
Joona Toivanen: Lone Room

Levyarvio: Joona Toivanen juttelee pianollaan jopa valaiden kanssa – tunnelmoi Metsossa maanantaina Kuunnelkaa tätä maailmanluokan improvisointia!
Göteborgissa nykyisin asuva jazzpianisti Joona Toivanen, 35, on uudella Lone Room -levyllään kuin runoilija, jonka puhuu pohdittuja ja herkistyneitä ajatuksia. Suomalaisen jazzin – no, eurooppalaisenkin – kärkipianisteihin kuuluva Toivanen tunnetaan parhaiten triostaan. Nyt hän on käynyt studiossa soolona. Se on jazzin vaativimpia kokoonpanoja alastomuudessaan, mutta Toivanen saa homman toimimaan. Hän onnistuu olemaan mielenkiintoinen ja sanomaan jatkuvasti uusia asioita uusista näkökulmista. Kappaleet ovat usein hyvin yksinkertaisia kahden soinnun tai skaalan välisen dialogin meditatiivisia tuokiota, mutta pelkistetyt harmoniat saavat kiehtovaa lisämakua oikean käden sävelkulkujen yllättävistä poluista. Minimalismia muistuttavassa soitossa pienetkin siirtymät ovat dramaattisia! Toivasen soolosoiton taustalla voi aistia jonkun Paul Bleyn kaltaisen jazzin mestarin vaikutteita, mutta suomalaispianisti on ennen kaikkea omaääninen itsensä. Näitä säveliä ei kukaan muu soita juuri tällä tavalla. Levyllä on paljon kauniita hetkiä kuten esimerkiksi Moon Illusion, Kafka ja Highlands. Kaikkein koskettavin kappale taitaa kuitenkin olla lopun syväulotteinen Whale Song, jossa Toivanen käy vuoropuhelua valaan vedenalaisten ääniefektien kanssa. Luonto ja ihminen siinä tuntuvat kohtaavan toisensa silmästä silmään sulassa sovussa. Yksin, muttei kuitenkaan.

23/9/2016aamulehti.fiHarri Hautala
Joona Toivanen, Lone Room

Si entra in punta di piedi e in silenzio nella stanza solitaria del pianista e compositore finlandese Joona Toivanen per ascoltare il suo piano solo intitolato appunto “Lone Room” e pubblicato proprio oggi da Cam Jazz. Solo il nostro silenzio può infatti permettere all’artista e al suo pianoforte di schiudere mondi sonori non univoci, piuttosto cangianti e avulsi da qualsivoglia tipo di formalismo in favore di una sostanza musicale che si rivela una continua scoperta all’ascolto. Il titolo programmatico isola il pianista nell’arduo monologo del piano solo, ma per quanto possiamo attivare la nostra capacità di immaginazione e arrivare a vedere la scena, per entrare in questa stanza, nel cuore pulsante di questa musica, dobbiamo abbandonarci completamente ad essa, cedere il passo alla potenza comunicativa di Joona Toivanen che si fa largo nella molteplicità dei suoi paesaggi interiori e dei suoi mezzi espressivi. Non esiste una definizione unica per gli otto brani che compongono “Lone Room”, piuttosto dobbiamo guardare a questa registrazione come alla compiuta realizzazione del percorso di un artista dalle innumerevoli sfaccettature, un osservatorio privilegiato da cui assistere all’evoluzione di una mente creativa che possiede pregevoli strumenti artistici di espressione. L’esordio, intitolato “Impromptu”, assimila la poetica del frammento, un improvviso che apre alle tracce successive con una certa economia di voci, economia che rende nitide le frasi, quasi le isola dando corpo tangibile all’idea musicale. Anche l’originale “Lowlands” mantiene questa scarna tessitura, con un suono che per soluzioni tecniche e armoniche rimanda alle terre dell’Oriente. Un brano che trova una sorta di parallelo ideale con l’altro intitolato “Highlands”, dove il paesaggismo interiore di Toivanen schiude un ulteriore varco da attraversare per trasmetterci le sue immagini. È con la titletrack “Lone Room” che la solitaria stanza del pianista si riempie di immagini, lo spazio viene letteralmente occupato grazie a un’idea melodica ampiamente narrativa il cui disegno è affatto scontato, con le sue aperture e slanci, con il cangiante movimento ritmico che la sostiene e armonizzazioni corpose che colmano lo spazio sonoro. Questo gusto per il disegno melodico ben delineato si esprime anche nella più classica “Moon Illusion”, un brano che rimanda alle grandi ballad. “Lone Room” si chiude con “Whale Song”. Il significato del titolo di questo brano è presto svelato dal suo suono che ci immerge nell’affascinante “canto” delle balene, un suono che possiamo arrivare a comprendere solo parzialmente con il nostro orecchio umano, un linguaggio misterioso, ma che incanta con le sue suggestioni oceaniche e che Toivanen trasforma in un’esperienza di bellezza. Riassume bene questo ascolto Brian Morton nelle note di “Lone Room” quando scrive: “È luce e spirito (potremmo definirlo uno spirito ironico, kafkiano) ma anche, talvolta, ombra. Racconta delle storie, ma in modo scherzoso e indiretto. Soprattutto ha lo straordinario pregio di presentarsi come un disco che non è sicuramente destinato ad un solo ascolto…”.

23/9/2016pianosolo.itPaola Parri
Joona Toivanen Lone Room

Detta är en uppföljare till Toivanens soloskiva Polarities från 2013, annars är han mest känd för sin jazztrio med trummisen Olavi Louhivuori och kontrabasisten Tapani Toivanen. Trion har hittills gett ut fem album med modern och melodisk jazz. I dessa nya kompositioner tillåter han sig både att vara sträng och strikt i melodibygget, för att på nästa spår hänge sig åt en improvisatorisk frihet, men med ramar och strukturer. Det finns i pianospelet en lyrisk, mättnad, en renhet och en täthet, bredvid en drömsk bestämdhet i klangfärger och tilltal. Det går att använda musiken, som bruksmusik både vid återhämtning, för att skärpa uppmärksamheten inför arbetsuppgifter och för att ägna sig åt reflektion och drömmar. Hela tiden går det att känna och upptäcka nya saker i musiken! Det är lätt att skapa bilder utifrån musiken allt från Kafkas blå hus, till valarnas språk och stillheten vid en skogstjärn, där tystnaden klyvs av lommens skri. Stråk av det nordiska vemodet far förbi, inte det stora vemodet, utan det lilla och det vackra. Av de totalt åtta låtarna, sätter jag den sista främst, Whale Song. I samband med skivsläppet, kommer Joona Toivanen att turnera i både Sverige och Finland i höst.

9/9/2016 tidningenkulturen.seBo Bjelvehammar
Joona Toivanen: Lone Room - jazzpianon huippua

Pianisti Joona Toivanen toinen soolopianolevy jalostaa edelleen ensimmäisen levyn (Polarities, Footprint Records, 2013) maailmaa. Aika harvoin olen levyesittelyissäni käsitellyt jokaista levyn kappaletta, mutta nyt se tuntui välttämättömältä, niin upeasta pianomusiikista on kyse. Levyn avaava ”Impromptu” kestää vajaat kolme minuuttia ja on nimensä veroisesti kepeällä kädellä luonnosteltu pikapiirros. Toinen raita ”Lowlands” ja levyn loppupuolen ”Highlands” muodostavat parin. Molemmat soivat kellomaisen kirkkaasti ja preparoitu piano antaa aavistuksen itämaisia lisävivahteita. ”Lowlands” jatkuu suoraan nimikappaleeseen, josta surumielisen teeman kautta avautuu lähes svengaava matka, ainakin tämän tempoltaan muuten varsin levollisen levyn mittakaavassa. ”Moon Illusion”, eräs levyn hienoimmista melodioista, on koruttoman kaunis mietelause. ”Kafka” jatkaa ensin heleästi viipyillen samalla linjalla, mutta taipuu loppussa kohti tummempia tunnelmia. Se ei sävellyksen nimen perusteella ole lainkaan yllättävää, vaikka Toivanen ei ehkä pyrikään tavoittamaan kaikkein painajaismaisinta ”kafkamaisuutta”. ”Elder” on jälleen koskettava melodia, jossa voi kuulla niin kansanlaulun melankoliaa kuin klassista kuulautta. Viimeiseksi raidaksi Toivanen on sijoittanut sävelmän ”Whale Song”, jonka kuin meren syvyyksistä kantautuva valaiden laulu avaa. Ja sinne samaan syvyyteen levyn viimeinen laulu lopulta hitaasti vaipuu takaisin. Kokonaisuutena ”Lone Room” on keskittynyt ja suunnattoman rikas teos, jonka hiljainen intensiteetti ja hienostuneet melodiat vangitsevat kuulijan. Viimeistään nyt Toivanen sijoittaa itsensä aivan jazzpianon huipulle.

29/8/2016valonkuvia.fi/blogiJukka Piiroinen