Joona Toivanen Trio

XX

Cam Jazz CAMJ 7920-5

8052405142931 - XX - CD

Artists :
Olavi Louhivuori ( Drums )
Joona Toivanen Trio ( Band )
Joona Toivanen ( Piano )
Tapani Toivanen ( Bass )
Release date
Oct 27, 2017
Duration
49:00

Sometimes jazz can be evocative, exciting, gentle, passionate, yet without the need for extras, inflated effects or forced concepts aimed at stunning listeners.  XX (Twenty), the second album released on CAM JAZZ by Joona Toivanen and his trio (his first album was on Cam Jazz Presents), is a valuable gem so naturally conceived that its pure simplicity becomes an enchanting expressive device: that’s the very reason why it stuns.  Simplicity is not merely “removing what is non-essential” or “avoiding extras”.  To get an image-arousing power through music, one needs to know how to vaguely intimate.  How to skillfully intimate sounds that are intrinsically able to ignite but not pigeonhole the listener’s imagination, thus giving the first push to fly away towards something of one’s own making, intangible or poignant, or joyful, or even sad, no matter.  XX (Twenty) does precisely this. Ostinatos that float undaunted under the pressure of engaging melodies, as in Polaroid, or notes struck again and again to highlight other notes flying away, as in Grayscape I. Repeated harmonic sequences and chords that shatter into small moments of stillness and enchanting crescendos of strength, as in Grayscape II.  Sites of self-exploration wrapped in melancholic moods and refined harmonies, as in Lament, alternate with sweet, dreamy strolls, as in Seconds Before, where the piano and double bass softly flirt with each other against a pastoral, even fairy-tale background.  You may happen to step onto an imaginary train, as in Trails (could that steady, relentless rhythm on drums be a train?), that carries you on a journey or to a final destination or helps you escape, who knows…?  Finally, you reach that quiet, magical closing track, Mt. Juliet, beautifully depicted by Joona Toivanen on piano, Tapani Toivanen on double bass and Olavi Louhivuori on drums.


Recorded in Cavalicco on 31 May, 1 - 2 June 2017 at Artesuono Recording Studio
Recording engineer Stefano Amerio

Photos by Elisa Caldana

Liner notes by Brian Morton

Reviews

Toivanen, Joona: XX

Hei kuulkaas, Joona Toivasen pianotrio täyttää 20 vuotta! Aplodeja, tömistyksiä, hurrausta! Avauksen Polaroid on rytmiltään hakkaava, piano soi dempattuna, riffisekvensseissä on jotain satiemaista vänkyryyttä ja kieroa huumoria. Robots jatkaa demppilinjalla, mutta trio pääsee nyt kokonaisempana esille. nsimmäinen Grayscape pudottaa suojauksen, on tullut totuuden hetki. Tämä ei ole sellainen pianotriolevy, jota varten on menty studioon ja soiteltu pois tarpeellinen määrä biisejä ”teema menee noin ja sitten pianosoolo, ja seuraava vähän samallai, ja sitten kahdeksannessa biisissä vois olla bassosoolokin, ja sitten ollaankin jo melkein valmiita”. Tämä on sellainen pianotriolevy, jota varten on hyvin huolellisesti mietitty valoja ja varjoja, aikaa ja energiaa, tunnelmia ja Henkeä, mietitty ja maisteltu, ja rakennettu jokaisesta kappaleesta niin ehyt kokonaisuus kuin ikinä on pystytty. Ja samalla koko albumista on tullut näiden osien summa ja vähän vielä enemmän, sellainen kokonaisuus, jota ei ennen ole tehty, sillä trion estetiikka on nyt tiiviiksi timantiksi puristettu. On lähes järkyttävää, miten vähään kokeneet ja kypsät muusikot uskaltavat tyytyä. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois, kun suppean sävelkulun, soinnun tai yksittäisen äänen annetaan vaikuttaa. On tiloja ja avaruuksia, kohotaan kevyesti ja korkealle. Surumusiikin jälkeenkin sävy vain tummenee. Kaiken haikean ja herkän keskellä on voimaakin, mutta silti Tapani Toivasen Trails hätkähdyttää: siinähän on beat, napakka ja säännöllinen virvelipulssi, mitä ihmettä! 20 vuoden jälkeen Joona Toivanen Trio on oma itsensä. Askeettisuus on paljastunut sen toiseksi luonnoksi. Ja jos yksi jalka on jazzissa, toinen on klassisen musiikin puolella. Tai ehkä olisi parempi ilmaista tämä asia epäselvemmin: ollaan jazzin ja taidemusiikin välisellä harmaalla alueella. Mielelläni tämän sanon, harmaa kun on väreistä kaunein.

31/10/2017suomijazz.comPentti Ronkanen
Levyarvio: Erinomainen XX osoittaa, että Joona Toivanen Trio on jäänyt liian vähälle huomiolle

Jyväskylässä 20 vuotta sitten perustettu Joona Toivanen Trio on valtakunnallisesti jäänyt valitettavankin vähäiselle huomiolle. Vaikka trio on ehtinyt työstää kiitettävän määrän levyjä sekä konsertoida eri puolilla maailmaa, on Toivasen nimi monen kollegan rinnalla tuntemattomampi. Viime vuosien suomalainen jazzpianismi on keikkunut viihteen ja toisintojen välissä. Toivanen ei sovi estetiikaltaan kumpaankaan kategoriaan, vaan tarjoaa poikkeuksellisen vaihtoehdon lyyrisenä, koskettimille vangittuja runoelmia tulkitsevana pianistina. XX muistuttaa hetkittäin pohjoismaisen pianotriomusiikin valkean helmen, Esbjörn Svensson Trion edesottamuksista. Toivasen oma, minimalistinen ja ajattomuutta tavoitteleva sävelkieli on silti tunnistettavaa ja hurmaavaa. Kokonaisuutta rikastavat yksittäiset rumpali Olavi Louhivuoren ja kontrabasisti Tapani Toivasen sävellykset, jotka sopivat pienistä, melodisista ja varioivista elementeistä rakentuvan albumin ainesosiksi. Kunnianhimoinen, yleisilmeeltään levollinen ja luonnon mukautumisesta tulevaan talveen muistuttava albumi kestää. XX:ssä on aineksia sekä trion että jazzvuoden tärkeimmäksi julkaisuksi.

30/10/2017ksml.fiVenla-Vanamo Asikainen
Joona Toivanen Trio „XX”

Szperając po nawet nie tak całkiem odległych od nas zakątkach świata jazzu, można niekiedy trafić na całkiem nieoczekiwane, mało rozpoznane w bliskich nam okolicach, acz interesujące projekty. Owocem takich poszukiwań będzie między innymi niniejsza recenzja. Walory skandynawskiego nurtu muzyki improwizowanej nie są polskiemu jazzowi obce. Potwierdzają to liczne polsko-skandynawskie kolaboracje, popularność tamtejszego wyższego szkolnictwa muzycznego wśród krajowych jazzmanów, a od strony fanów dobra znajomość i wysoka ocena znacznej liczby płyt i muzyków. Kolejne potwierdzenie opisanego stanu rzeczy udało mi się znaleźć … we Włoszech. Rzymska wytwórnia CAM Jazz od pewnego czasu wydaje albumu rezydującego w Szwecji, fińskiego pianisty Joony Toivanena. Najświeższym wydawnictwem tego muzyka jest „XX” (rzymskie dwadzieścia) nagrane ze stałym od lat składem tria, w którym znajdziemy basistę Tapani’ego Toivanena (zbieżność nazwisk nieprzypadkowa – jest to, bowiem brat lidera zespołu) oraz perkusistę Olavi’ego Louhivuoriego – znanego z kolei z występów i nagrań między innymi z Tomaszem Stańką. Ascetyczna narracja, muzyczne niedopowiedzenia, surowość, wszechobecne ostinata stanowią charakterystyczny obraz muzyki tria. Muzyki hipnotyzującej i bezgranicznie absorbującej słuchacza. Tylko jeden utwór, przedostatni „Trails”, obudowany melancholijnymi i delikatnymi „Orion” oraz „Mt.Juliet”, nieco przyspiesza opowieść tria fińskiego pianisty. Genialny jest prawdziwie sowi „The Owl”. Zaskakuje, brzmiący niczym zarejestrowane ukradkiem wprawki „Seconds Before”. Oszczędne, acz trafiające w punkt preparowanie fortepianu i sola kontrabasu zagrane smyczkiem dopełniają kapitalnej całości. Płyta mistrzowska.

24/10/2017donos.blox.plk_carol